Erinomainen kuvaus siitä, mitä huippupurjehtijan päässä liikkuu tärkeän kilpailun aikana. Kirjoittaja Jonathan Lobert on olympimitalisti, v. 2017 Euroopan mestari ja MM-kakkonen.
Kirjoitan tässä ajatuksistani ja tunnetiloistani, joita koin Finn-jollien MM-kilpailujen Medal Racen aikana. Kilpailut purjehdittiin Balatonissa, Unkarissa syyskuussa 2017.
Lyhyt paluu viimeisen kilpailupäivän aamuun, eli hetkeen ennen medal racea. Olemme purjehtineet regatan aikana seitsemän lähtöä kymmenestä. Olen nyt tuloksissa kolmantena, tasapistein toisena olevan englantilaisen kanssa. Kärjessä olevalla ruotsalaisella on seitsemän pisteen johto meihin. Tunnetasolla, olemme aloittamassa regatan seitsemättä päivää… Pitkä regatta koettelee hermoja. Kahteen päivään ei ole tuullut, ja olemme odottaneet tuulta sekä rannassa että rata-alueella, jotta saisimme purjehdittua ohjelmaan merkityt kolme viimeistä lähtöä. Turhaan…
Keli on tyyni saapuessani rantaan Medal Racen aamuna, eikä ennuste ole kovin lupaava. En jää miettimään asiaa liikaa, ja ryhdyn valmistelemaan venettä sillä ajatuksella, että Medal Race aloitetaan ohjelman mukaisesti. Näin saan kaiken valmiiksi ajoissa ja voin käydä rata-aluetta läpi. Olen jännittynyt ja rento samanaikaisesti. Toisaalta pelkään, että medal racea ei saada purjehdittua tuulen puutteen vuoksi, ja toisaalta olen innoissani ajatuksesta, että saatan voittaa maailmanmestaruuden.
Tuuli palaa, ja komitea lähettää meidät ulos medal racea varten (kymmenen parasta osallistuvat medal raceen). Olen hieman stressaantunut matkalla rata-alueelle. Otan aikaa rauhoittaakseni hengitykseni, ja keskityn saadakseni sisään- ja uloshengitykseni kulkemaan rauhallisesti säännöllisessä rytmissä. En ajattele mitään. Annan kehoni vastaanottaa kaikki ärsykkeet mitä se saa. Tuulen kasvojani vasten, veneen takamukseni alla, tuntemukset käsissä, kun ohjaan venettä, aistimukset kuulossa ja purjeessa. Yritän olla yhtä ympäristöni kanssa. Purjehdin liiemmin miettimättä, lähes automaattisesti, käyttäen mahdollisimman vähän energiaa. Rentoudun yhä enemmän, ja luotan aisteihini ja tuntemuksiini päättäessäni starttistrategiaa ja sitä miten ajan radan alkuosan. Tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelevat, mutta tuntuu, että radan oikeassa laidassa painetta on hieman enemmän. Komitea aloittaa lähtölaskennan, starttiin on nyt viisi minuuttia!
Tuuli on erittäin kevyttä, noin viiden solmun luokkaa. Valitsen startata koko joukon tuulen puolelta, jotta saan hyödynnettyä radan oikean laidan. Startin aikana tunteita ei ole, keskityn täysin toimintaan ja siihen että saan onnistuneen lähdön. Onnistun starttaamaan veneeltä, kisa on käynnissä!
Onnistun starttaamaan veneeltä, kisa on käynnissä!
Puuskutan hetken ja keskityn siihen, että saan veneen vauhtiin. Melko nopeasti huomaan että tuuli kääntyy huonontaen asemaani, ja päätän hyödyntää shiftin ja suunnata radan oikeaan laitaan. Alkuun olen tyytyväinen valintaani, edessä tuuli näyttää hyvältä. Huomaan kuitenkin erehtyneeni, tuuli palaa radan toiseen laitaan ja kaikki vasemmalla puolella olevat veneet saavat etua ja tulen viimeisenä ensimmäiselle ylämerkille. Tällä hetkellä en ole mitaleilla, enkä mieti nyt hetkeäkään tuloksia vaan keskityn täysin purjehtimiseen ja siihen, että saan kurottua sijoja takaisin. Tässä tilanteessa virhe, mitä pitää välttää, on ottaa liikaa riskejä. Seuraan tarkasti miten asemoin itseni kilpakumppaneihini nähden, jotta saan ensimmäisenä hyödynnettyä tuulen kääntymän, menemättä kuitenkaan liian kauas toiseen laitaan.
Tämä taktiikka kannattaa. Lenssin loppuvaiheessa olen saanut veneitä hyvin kiinni ja kierrän alamerkin seitsemäntenä. Olen todella keskittynyt toimintaan, enkä mieti sijoituksia. Pysyn valitsemallani ajolinjalla ja pyrin hyödyntämään jokaisen tilaisuuden kuitenkaan liioittelematta. Joukon keskellä on suhteellisen hankala purjehtia, muiden veneiden sekoittaessa tuulta. Yritän pysyä rauhallisena ja ottaa aikaa tilanteen analysointiin ennen kuin päätän lähteä. Juuri tällä hetkellä on vaikeinta hyväksyä, että olen vaikeuksissa ja pysyä kuitenkin rauhallisena, jotta saan tehtyä parhaat mahdolliset päätökset.
Max Salminen
Viimeisellä kääntömerkillä en ole edelleenkään varma pääsenkö mitaleille, mutta vielä on viimeinen avotuuliosuus purjehtimatta. Keskityn hetken hengitykseeni, jotta saan sisään- ja uloshengityksen kulkemaan rauhallisessa rytmissä, ja jotta pystyn käyttämään 100% teknisestä ja taktisesta kapasiteetistani. Olen täysin keskittynyt siihen, mitä ympärilläni tapahtuu, jotta pystyn hyödyntämään pienimmätkin tuulen kääntymät. Kiinnitän todella paljon huomiota kaikkeen, mitä aistin, oli se sitten se miltä käsissä ja jaloissa tuntuu tai miltä vene tuntuu takamukseni alla, jotta vene kulkisi mahdollisimman hyvin. Positioin itseni pakan sivuun, vastapäätä ruotsalaista ja englantilaisen etupuolelle. Tuuli on erittäin kevyttä, mutta vähitellen nousen sijoituksissa. Saan etua vieressä oleviin veneisiin nähden. Olen täysin keskittynyt venevauhtiin. Ylitän maaliviivan viidentenä.
Tiedän jo tässä vaiheessa, että olen kokonaistuloksissa ainakin toisena, kun englantilainen jäi taakseni. Hollantilainen, joka oli neljäntenä ennen medal racea, voittaa tämän lähdön, mutta se ei riitä siihen, että hän nousisi ohitseni. Palaan ja lasken veneet ruotsalaisen ja minun välillä… Yksi, kaksi…Veneet ovat tiukasti yhdessä, mutta luulen, että välillämme on vain kaksi venettä, kun minulle riittää voittoon se, että välillämme on kolme. Komitea vahvistaa, että välillemme jää kaksi venettä. Loppusijoitukseni on toinen… Pienen pienellä pisteen erolla ruotsalaiseen. Osa minusta on tyytyväinen, ja osa pettynyt.
Se, mitä tässä lajissa rakastan, on voimakkaiden tunteiden sekoitus. Tällaiset hetket, jolloin koen yhtä aikaa hyvää ja huonoa oloa, saa minut nauttimaan purjehduksesta.
Kiitos huomiostanne.
Jonathan Lobert.
Kultaa Max Salminen (oikealla), hopeaa Jon Lobert (keskellä), pronssia Nicholas Heiner (vasemmalla).
Finn Gold Cup Medal Race Timelapse-video, kesto 2:07 min. Kuvaus ja editointi Miklos Csermendy